|
A trip to Åland On Thursday, we, the luxembourgish scouts (23 people) took the plane (a Fokker 50) from Luxembourg to Copenhagen. After quite a long waiting time, we finally took off from the "Findel" (=Luxembourg´s most famous airport). We passed the flight without further incidents (no usual Fokker 50-shakes) and we finally arrived in Copenhagen. From there, we flew to Stockholm. After many hours of non-stop journey, everybody was looking like a zombie, due to the lack of sleep… In Stockholm, we stayed at the youth hostel, a ship on the port of Stockholm. The day after, we had arranged to meet some Swedish scouts who had organized a guided tour for us. They were very nice and friendly and showed us the attractions of Stockholm. In the evening, they prepared Swedish specialities for us and we played a game close to baseball. The next day , we had to get up very early (5.30 a.m.) and carry our backpacks, which seemed to be even heavier than the day before, to the ferry. "Isabella" was very gentle with us and we could get some sleep in order to get some energy back. As we woke up our ship had reached Åland. After waiting for some time at the port of Mariehamn, a bus took us to the camp place. We would conclude that it was surely the longest and hardest trip most of us had done. However, we think that it was interesting and amusing rather than tiring. Dominique and Fanny Ehtoollisvesper Upea auringonlasku, peltipurkkilyhdyt ja Notvikstornetin historialliset rauniot loivat arvokkaat puitteet maanantai-iltaiselle ehtoollisvesperille. Arvokkuutta toi varmasti myös Sundin seurakunnan kirkkoherran ystävällisesti lainaama ehtoolliskalkki, täyttä hopeaa vuosimallia 1733! Pappina toimi Sakari Lehmuskallio, muun muassa partiolippukunta Lätynkääntäjien perustajajäsenenä sekä LätKän ansiomitalin numero yksi kantajana kunnostautunut partiojohtaja. Musiikista vastasi merimieskiron kanttori Antti Pulli ja ehtoollisen jakamisessa avusti hänen poikansa Antti-Jussi Pulli. Koko tilaisuus aina uskontunnustusta myöten hoitui hienosti molemmilla kotimaisilla. Näitä ymmärtämättömille olisi ilmeisesti ollut tarjolla myös englanninkielinen messu, mihin ei kuitenkaan ollut tarvetta. Kuten ehtoollisella yleensäkin, ikärajana pidettiin viittätoista vuotta. Vapaaehtoiseen jumalanpalvelukseen oli saapunut nelisenkymmentä henkeä, joista suurin osa oli reilusti säädettyä vanhempia. Pekka & Tuomas Päivän profiilissa baywatchit
Tämän päivän profiiliin Fendarin toimittaja löysi rannan tuntumasta päivää paistattelemasta Antti Valtolan Auran Tähtipojista (V-SP) sekä Kalle Riihimäen Tampereen Kotkat (Häme) laivueesta. Pienen vastustuksen jälkeen he suostuivat kuitenkin vastaamaan muutamaan kysymykseen. Onko ollut kiireistä? -On. Eilen olimme scout-jollien SM/MM:ssä valvomassa koko päivän, he kertovat. -Baywatcheille kuuluu rannan vahtaamisen lisäksi myös vesiturvallisuus. Rantavahdin päivä alkavaa aamulla kahdeksalta ja kestää ilta seitsemään. Tiimissä on kolmetoista henkeä ynnä käytettävissä kaksi sukeltajaa, kaksi kumivenettä sekä Buster-vene, jonka paikalle hinauksesta sai kiitokset S/Y Henrika. -Kaikki on organisoitu. Mitään ei puutu, uhoavat baywatchit. Ainoaksi puutteeksi he mainitsevat teltasta puuttuvan kaminan. Mitä Baywatch-tiimi tarjoaa? -Meillä on täällä beachvolley-kenttä, uimahyppylava… Hmm. Miss Baywatch Pamela Anderson Lee Bikini Contest ( hymyilyä ) ja ainakin uimavalvontaa, tilittää Antti. -Kaikkee kehitellään koko ajan lisää, lisää Kalle. Oletteko tyytyväisiä leirialueeseen? -Aivan mahtava. Soveltuu kaikin puolin hyvin leiriläisille ja yhdessäolohan täällä on tärkeintä, kommentoi Antti. -Luonnonsuojelukin on helpompi huomioida leirintäalueella kuin metsässä, jatkaa Kalle. Odotukset loppuleiristä? -Elämyksiä! Juha
English Summary Evening Church On Monday evening there were almost a holy atmosphere nearby Notvikstornet. Religious event, with singing and everything like that took place at 10 p.m. Antti Pulli and his son Antti-Jussi Pulli played music. Sakari Lehmuskallio from Turku held the cermon. Reverend Lehmuskallio is also one of the founding members of scout and guide troop Turun Lätynkääntäjät. There were about forty people who participated. Kindergarten -The Place for Yelling Babies! Tamagotchis, toys and sand, those things are the most important things in the fenced play area. The little ones have visited the local castles with their guides. The guides are very happy to work with the kids. 0930-1130 and 1330-1830 are the times when the kindergarten is open. In yesterdays magazine we made an terrible mistake. The winners of scout 430 dinghy sailing competition was Seppo Ajanko and Markus Norelma. We are very sorry! If you have some questions about our magazine, we would like to hear your voice! Timo & Lauri |
Scoutingen på Åland
Ålands Scoutdistrikt består av 6 kårer: tre skärgårdskårer och tre på fasta Åland. De tre skärgårdskårerna är: Kumlinge sjöscouter, Brändö skärgårdsscouter och Vårdkasarnas scouter på Vårdö. De tre på fasta Åland är Finströms sjöscouter, Sjöscoutkåren Spejarna och Ålandsflickorna. Den största kåren för tillfället är Ålandsflickorna. Det finns ungefär 300 aktiva scouter på Åland. Den första scoutkåren på Åland var en av de första i hela Finland. Den bildades 1910 i Jomala, mitt på Åland. Den scoutkåren finns dock inte längre. Den första blandscoutkåren i Finland bildades i Finström år 1976 då Briggen slogs ihop med Ålandspojkarna och blev Finströms sjöscouter. Finströms sjöscouter är också bland de få som har haft två olika officiella halsdukar paralellt en längre tid. Varje kår har nästan varje sommar ett eget kårläger och hittills har Ålands scoutdisktrikt haft två officiella disktriktsläger. Det senaste var förra sommaren på Kumlinge. Det seglas också en hel del. Sjöscoutkåren spejarna har två segelbtar: s/y Frifågel och s/y Akela. Finströmssjöscouter har en båt: s/y Muffe. Det pågår också rätt många andra aktiviteter, bland annat hajker, både på sommar och vinter, och radioscouting. Det har också hållits flera utekurser på Åland. Förra året medverkade också de åländska scouterna vid självstyrelse festligheterna. Sofia Sundberg
Dalenin perhe täysivaltaisena leirillä Alaleiriesittely vuoro lankesi tällä kertaa Gustaf Dalenin ja Bogskärin alaleireille, jotka ovat keskenään naapureita. Gustaf Dalen-alaleiri muodostuu 86 leiriläisestä, jotka jakautuvat yhteentoista venekuntaan. Alaleirin johto on ottanut omakseen televisio-ohjelma Varustamon ( Rederiet ) roolihenkilöt omikseen käyttäen näiden nimiä omina rooliniminään, kertoo loistonvartija Veronika Lappala ( Auran Tytöt ). Dalenilla asuva leiriläinen Pekka Inkari ( Turun Partio-Sissit ) paljasti toimitukselle, että on tyytyväinen tähän astisiin järjestelyihin, vaikkakin ruoat voisi koittaa pitää lämpimänä hieman pidempään. Muuten ruokaa on ollut tarpeeksi ja tiskauspisteet ovat alkaneet toimia hitaasti, mutta tehokkaasti. Mikäli pojat saisivat muuttaa jotain, he siirtäisivät herätystä myöhäisemmäksi. Lopuksi Pekka lähettää terveiset leirinjohtajalle Punille. Toinen alaleiri on Bogskär, joka teille tässä esitellään. Bogskär-alaleiri muodostuu kahdeksankymmenen venekuntalaisen muodostamasta kommuunista. Kyseinen kommuuni käsittää 12 venekuntaa. Kaksi alaleirin johdosta tavoittamaani henkilöä, Henna Rautiainen ja Reetta Johanson, muuttaisivat leirillä hieman aikatauluja sekä ruokailujärjestelyjä. Venekuntalaiset Tuija Salonen ( Merenkävijät ) ja Piia Lahtonen ( Merenkävijät ) tahtoisivat muuttaa herätyksiä myöhemmäksi ja toivovat juomapisteitä ohjelmapisteiden yhteyteen. -Teltta tarkastukset ovat turhia, tytöt totesivat lähes yhtäaikaa ja yhdestä suusta. Olisi myös kivaa jos leirillä käytettäisiin iltaisin "hiljainen tunti" -järjestelmää. Juhani Bomarsundin linnoitus Bomarsundiin oli tarkoitus rakentaa mahtava linnoitus. Sitä ei ollut niinkään suunniteltu puolustustarkoituksiin vaan asevarastoksi, laivastotukikohdaksi ja saaren hallintokeskukseksi. Linnoituksen viereen rakennettiinkin saaren ensimmäinen "pääkaupunki", Nya Skarpans ja linnoituksen komentaja toimi samalla myös saaren komendanttina. Linnoituksen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1830. Linnoitus rakennettiin tiilestä ja muurit päällystettiin viisi- ja kuusikulmaisilla graniittikivillä. Juuri näistä kivistä on SATAHANKA IX-leirin tunnus saanut muotonsa! Porttiholvit ja kanuuna-aukot ympäröitiin vaaleammalla graniitilla. Rakentaminen sujui verkkaisesti. Työvoimana käytettiin pakkotyöhön määrättyjä puolalaisia, ukrainalaisia ja valkovenäläisiä sekä elinkautisvankeja, jotka hakkasivat kiviä rautakahleet jaloissaan. Rutto, kolera, punatauti ja rasitus tappoivat rakentajia joukoittain. Linnakkeen kirkon kuolinkellot soivat tiheään ja vainajat soudettiin viereiselle Prästön saarelle ja haudattiin johonkin sen monista hautausmaista, kukin uskontonsa mukaisesti. Päälinnoitus rakennettiin hienostuneen ellipsin muotoiseksi ja sitä jatkettiin parilla siipirakennuksella, kaponierilla. Ammusvarasto, kirkko, keittiö, sairastupa nousivat linnoituksen keskelle. Alueen läpi tehtiin suorat tykkitiet. Linnoituksen ulkopuolelle oli suunniteltu yhteensä 14 tykkitornia, joista vasta kolme oli saatu valmiiksi, kun koko komeus oli tuleva tuhotuksi. Bomarsund oli jo sitä rakennettaessa vanhentunut. Mutta sen minkä se tehokkuudessaan menetti se kiistatta kauneudessaan voitti! Skarpanssin uudessa yhteisössä elämä kukoisti. Rakennetut upeat huvilat olivat valkoisia ja niiden tornit, verannat ja puutarhat herättivät ihailua. Sellaisia ei oltu aikaisemmin nähty Ahvenanmaalla. Upseereitten ja virkailijoitten asuntojen lisäksi rakennettiin myös sairaala, apteekki, koulu ja posti. Saarelaiset jotka aluksi olivat levottomina seuranneet armeijan tuloa saarelleen, mutta huomasivat kohta pelkonsa olleen turhaan. Pian huomattiin linnoitustyömaan tuovan saarelle uusia ansaintamahdollisuuksia. Pelkästään joukkojen elintarvikehuolto toi mukavasti ruplia ahvenanmaalaisten kirstun pohjalle. Ja sehän tietysti miellytti oolantilaisia. Ja se Oolannin sota oli kauhia… Linnoituksen oli täysin valmina määrä käsittää 5000 miestä ja 500 tykkiä, mutta vihollislaivaston tullessa heinäkuussa 1854 Ahvenanmaalle oli linnoituksen vahvuus vajaa puolet siitä. Paikalla oli 2300 sotilasta, tykkejä oli 120, mutta niistä ainoastaan puolet oli ampumavalmiina paikallaan. Venäläiset sotastrategit olivat arvioineet, ettei Bomarsundia pystyttäisi meritse uhkaamaan Lumparnin suunnasta. Eteläistä Ängön salmea pidettiin liian ahtaana suurille purjealuksille. Brittilaivastoon kuului kuitenkin useita purjelaivoja joissa oli uusinta tekniikkaa: höyrykäyttöinen apukone! Vaikka siipiratas olikin kovassa aallokossa kehno voimanlähde osoittautui se kuitenkin saaristossa verrattomaksi avuksi. Hyökkääjien teknistä ylivoimaa lisäsivät myös rihlatut tykinpiiput. Kanuunoitten kantama oli näillä uusilla aseilla huomattavasti suurempi kuin perinteisillä tykeillä. Laivat pystyivät näin ollen pommittamaan linnoitusta pelkäämättä itse joutuvansa puolustajien maaleiksi. Tarina jatkuu taas huomenna… Puni |
