Your opinion about this camp, please…

Now, the camp Satahanka IX is nearly over and the scouts are heading back home. Lots of people might be sad or happy about that. We asked about their thoughts: Stephan from Germany thought that it was a "Finnish camp with International guests" ; he said that it was a bit difficult to understand all the messages they were given, because messages were mostly in Finnish.

Fanny from Luxembourg said that it was not a funny camp. She added some details she disliked: The newspaper which was mainly composed by articles in Finnish. She added that there could have been a sports area, where you could have played some basket-, volley-, or football.

Jari from Finland said that "It was OK. I think lots of Finnish people agree with this.."

Andrea from Australia said: "It was a great experience. I liked it very much here, because of a landscape I have never seen in my whole life. I am happy to have been here, and sad to leave on Saturday… Although there was a lack of communication between the foreign scouts and the staff."

Dominique

Satahanka Sports

Aurinko paistoi lempeänä pilvettömältä taivaalta, kun lippuaukiolla käytiin kiivasta taistelua Satahangan Sports-tapahtumassa. Semifinaaleihin osallistui yksitoista venekuntaa; alaleirit olivat kisanneet alkuerissä parhaan venekunnan tittelistä. Ulkomaalaiset leiriläiset olivat kilpailleet alkuerissä keskenään ja heidän edustajakseen semifinaaleihin pääsi Kreikan joukkue.

Semifinaalin kilpailulajit olivat samoja kuin alkuerissä: venekunnat kamppailivat paremmuudesta muun muassa naruhyppelyssä ja yksilölajina pelatussa sulkapallossa. Yleisön kannustus oli hurjaa jo välierissä, sillä vain kaksi venekuntaa selviäisi finaaleihin, joten kannustus oli tarpeen. Semifinaalit käytiin kahdella eri alueella ja molempien alueiden paras venekunta valittiin jatkoon. Pistelaskun tuloksena finaaliin siirtyivät Kreikan joukkue sekä alaleiri Flötjanin joukkue. Tiukka finaalikamppailu Finaalissa venekuntia odottivat uudet haasteet. Kilpailulajeja piti alunperin olla seitsemän, mutta ajanpuutteen vuoksi lajien määrä supistettiin viiteen. Ensimmäiseksi joukkueiden kuntoa testattiin frisbeen heitossa. Flötjanin poikien frisbee lensi vikkelämmin ja ensimmäisen lajin jälkeen pisteet olivat 2-1 Flötjanille. Seuraava mielenkiintoinen laji oli jalkapallogolf. Kreikkalaisten puttaus oli tarkka, pisteet tasan 3-3. Finaalin lajit muuttuivat yhteispeliä vaativiksi, kun seuraavana vuorossa oli 'sokean ohjaaminen'. Yhteistyötaidot veivät Kreikan joukkueen johtoon ensimmäistä kertaa kilpailussa. 'Yhteishiihtokisan' ennakkosuosikin paineet eivät stressanneet liikaa suomalaista Flötjanin joukkuetta, vaan joukkue vei voiton melkeinpä suksen mitalla. Näin pistetilanne oli tasan 6-6. Ratkaisevana lajina oli arpakuution valmistaminen. Kannustushuudot raikuivat ilmassa ja tunnelma kihelmöi: ensimmäiset hurraahuudot kuuluivat Flötjanin leiristä. Mestareiden tunnelmia Satahanka IX Sports -mestari on Feminum-venekunta Flötjanin alaleiristä. Feminum tulee Salpausselältä, Lahden Sinisten lippukunnasta. Klassiseen kysymykseen 'miltä nyt tuntuu?' poikien vastaus tuli yhdestä suusta: -Vaikee olla nöyrä. Kilpailuun Feminum-venekunta lähti aluksi leikkimielellä, mutta lopuksi kisassa oli "härkämeininki". Mestareiden terveiset leiriläisille ovat lyhyet ja ytimekkäät: "Rock, rock, rock!"

Kata

Kv-tiimiläisten kiireinen viikko

Kv-tiimin ihmiset ovat kiireistä porukkaa! Totesin sen hyvin selvästi, kun juoksin kyseisten henkilöiden perässä toista tuntia.

-Ei tässä oikeastaan ole virallista vapaa-aikaa ollenkaan, kertoivat Eevis Enson partiotytöistä ja Tuukka Kuopion Metsäpojista. Kumpikin ovat ensimmäistä kertaa töissä kv-hommissa.
-Minä olen ollut melkein koko viikon meripelastuspisteessä, Eevis kertoi.
Tuukka puolestaan on palloillut ympäri leirialuetta erilaisten tehtävien parissa.
-Olin Maarianhaminassa ulkomaalaisten kanssa kotiseuturetkellä, sitten olen ollut arkeologiapisteessä ja vähän aikaa sitten haikilla, luetteli Tuukka.

Eevis ja Tuukka kertoivat, että systeemi toimii siten, että edellisen illan kokouksessa kerrotaan, minne seuraavana päivänä pitää mennä. Tiimiläisiä on viitisentoista.
-Isommalla porukalla tämä ei ehkä toimisi, sitten pitäisi olla jo työvurot, mietti Eevis. -Ihmettelemme, että leiriläisten kirjoja ei ole painettu englanniksi, sillä eihän meillä ole aikaa kääntää kaikkia kirjassa olevia asioita, pohti puolestaan Tuukka. Tuukka ja Eevis olivat molemmat sitä mieltä, että muidenkin kuin kv-tiimiläisten olisi pitänyt ottaa rohkeammin kontakteja ulkomaalaisiin. Tässäkin taitaa olla kyse rohkeudesta (tai siis sen puutteesta…)
-Ei ne naura, jos tekee virheitä. Minäkin olen liikkeellä ihan peruskouluenglannilla ja hyvin olen pärjännyt, Tuukka sanoi ja jatkoi:
-Siitä tulee niin hyvä mieli kun huomaa, että osaa auttaa toisia.
-Myös ulkomaalaiset ilahtuu, kun heille menee puhumaan, Eevis lisäsi.
-Heistä saa helpolla tosi hyvät kaverit. Tämä on loistava tilaisuus saada puhua kieliä. Molemmat sanoivat, että seuraavalla leirillä menevät varmasti kv-tiimiin.
-Meillä on tiimin sisällä tosi hyvä henki, molemmat julistavat ja toteavat:
-Englannin kielellä pärjää hyvin. Koulunumerot eivät kerro koko totuutta; voit osata kieliopin, mutta et osaa soveltaa sitä käytännössä. Tärkeintä on tulla ymmärretyksi.

Courtney U.S.A:sta pyörittelee hetken päätään, kun kysyn, tietääkö hän kv-tiimin, mutta muistaa lopulta tavanneensa ainakin muutaman tiimiläisen. -On todella hyvä, että täällä edes joku puhuu englantia, sanoo Cortney lopuksi.
Katie ja Fiona Australiasta kertoivat, että kv-tiimiläisiä on hiukan hankala tunnistaa huivissa olevista plakaateista huolimatta. Molempien tyttöjen mielestä tiimin olemassaolo on hyvä asia.
-Enemmän asioita olisi pitänyt kääntää englanniksi, kritisoivat tytöt. Kuten jälleen kerran huomaamme, on rohkea kielenkäyttö kaiken alku ja juuri.

Sari

Wake up… the hike starts!

What would be a camp without a "surprise" wake-up call. This "surprise" happened in the subcamp of Rågrund on Thursday-Friday night and two of our reporters accompanied them. Wake up! Shouted "the hikeman" in the subcamp area. It was time to go… For some odd reason the campers did not like to wake up but the hikeman was cruel: no mercy!!

The campers went to the island called Prästö. There was a story included to the hike: the campers were evacuated because of the war. They spent their night sleeping in lifeboats. According to our reporters they did not sleep well at all… After breakfast our brave hikers started walking towards unknown destination with a map and a compass…unfortunately our reporters did not have a compass with them but they survived back tired but happy! That was a case with scouts and guides of Rågrund, too.

Sari

Grande Finale eli Satahangan päättäjäiset

Päättäjäisnäyttämöä hallitsi Bomarsundin linnoituksen pienoismalli. Kuulimme hetken samaa rummutusta kuin avajaisissakin. Näin oli päättäjäiset julistettu alkaneeksi. Leirinjohtajamme Puni kertasi avauspuheessaan sen, mille pohjalle Satahanka-leiri perustuu: meri, ystävyys, partioaate.

Laivapäällystö sai kunnianarvoisat kunniakirjat tekemästään työstä ja pian jo siirryttiin 144 vuotta ajassa taaksepäin. Oolannin sodan kohtalonhetket olivat käsillä… Engelsmanni uhkasi laivoineen mereltä ja ranskalaiset maalta. Hetken kuluttua mereltä kuului laukauksia ja pian maaltakin. Bomarsundia pommitettiin joka puolelta ja kohta linnoituksessa nostettiin valkoinen lippu. Linnoitus oli tuhottu. "Ja se oolanninsota oli kauhia…"

Olimme juuri kokeneet palan historiaa. Näin oli sekä Bomarsundin että Satahanka IX :n tarinat lopussa. Hurraa-huudot kaikuivat vielä moneen kertaan. Lopuksi kaikki kokoontuivat vielä suureen sisaruspiiriin, jossa laulettiin vanha englantilainen ystävyyslaulu "Auld lang syne". Poistuimme paikalta hiukan haikein tunnelmin ja jäimme varmasti odottamaan seuraavaa Satahankaa, jolloin voimme jälleen laulaa "siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin".

Teppo

Avslutningen

Avslutningsprogrammet inleddes med en trumfanfar. Sedan tog lägerchefen och vicelägerchefen vid med de sedvanliga talen och utdelning av tacktavlor till lägerledningen. Sedan togs vi tillbaka 144 år i historien och till Bomarsunds fall. Vi är omringade av engelsmännen och fransmännen som kommer närmare och närmare… Detta illustreras mycket bra av fyrverkerier och smällare och det tar inte länge innan fästningen faller och kapitulerar. Sen är det lite mera prat och sången Oolannin sota. Programmet avslutas traditionellt med tapto: Auld Lang Syne.

Sofia

Ja se oli vihollisen meininki, että ampua murskaksi fästninki…

Tasan puolenpäivän aikaan annettiin komentoalukselta merkki ja niin alkoivat kanuunat ja mörssärit jylistä. Korvia huumaavaa infernoa jatkui seuraavat 25 tuntia. Etelätuuli painoi ruudinsavun Lumparnilta linnakkeen päälle. Vihollisen ja omien aseiden savuun sekoittui lisäksi hienoa valkoista tomua joka oli lähtöisin suojaksi kasatuista jauhosäkeistä.

Kenraali Bodiscon kerrotaan piilottautuneen kellariin viljasäkkien suojaan rukoilemaan henkensä edestä. Kenraalista sanottiin, että miestä ei oltu siunattu "tarmolla eikä järjellä, mutta hän oli toimissaan tunnontarkka ja hänellä oli jalo mielenlaatu". Myös muiden päälinnakkeen puolustajien urhoollisuus joutui koetukselle yli 40 kg:n painoisten tykinkuulien jysähdellessä linnoituksen muureihin ja räjähtävien kranaattien aiheuttamien tulipalojen riehuessa. 16.elokuuta Bodisco nosti lipun antautumisen merkiksi. Se kuitenkin ammuttiin seulaksi ja vasta rumpujen päristys ja kolmas antautumislippu saivat tulituksen lakkaamaan. Bodisco pyysi kolmen tunnin aselepoa. Pyyntöön ei suostuttu ja niin päälinnake antautui ehdoitta.

Nyt oli enää Prästön torni valtaamatta. Huolimatta päälinnakkeen ja muitten tornien kohtalosta päättivät tornin puolustajat taistella viimeiseen mieheen.Kolmetuhatta ranskalaista laskettiin maihin ja sotalaivoja määrättiin asemiin. Tiivistä taistoa käytiin kaksi tuntia. Sen jälkeen lähetettiin tornille vene, jossa liehui valkoinen lippu ja jossa muutaman liittoutuneitten upseerin mukana oli kaksi venäläisupseeria. He toivat tornin puolustajille Bodiscon allekirjoittaman antautumiskäskyn. Tornin puolustajat asettivat kuitenkin antautumiselleen seuraavat ehdot:
-kaikkien upseereitten on annettava pitää aseensa
-antautuminen tapahtuisi ainoastaan ranskalaisille
-kaikkien antautujien tulisi saada olla yhdessä sotavankeudessa.

Ehtoihin suostuttiin ja Prästön torni antautui, mutta omin ehdoin. Tornia puolustaneet suomalaiset eivät kuitenkaan halunneet antautua vaan pakenivat omille teilleen piiloutuen ahvenanmaalaisten avulla.

…ja ottaa se sotaväki fangeiksi…

Linnoitus ryöstettiin ja rakennelmia hajoitettiin. Kun tappiot laskettiin nähtiin, että venäläiset (ja suomalaiset) olivat tässä Oolannin sodassa menettäneet 53 miestä ja hyökkääjät kaksi kertaa enemmän. Pian seurannut koleraepidemia vaati paljon enemmän uhreja. Linnoituksen noin 2300 puolustajasta 957 joutui sotavangeiksi Ranskaan ja loput Englantiin.

Syyskuun toisena päivänä oli päälinnoituksen eri puolille kaivettu yli 40 maamiinaa. Juhlaliputettu sotalaivasto seurasi Lumparnilla torvisoittokuntien säestyksellä kun koko komeus räjäytettiin murskaksi. Kerrotaan, että jysähdys oli niin voimakas, etä se kuului Tukholmaan asti. Se oli Pohjolan Gibralttarin loppu. Se mitä tuosta räjähdyksestä jäi jäljelle on nyt satahankalaistenkin nähtävissä.

Sumffaraa, sumffaraa, sumffa rallalallalaa. Hurraa, hurraa, hurraa!

Liittoutuneet tarjosivat nyt Ahvenanmaata Ruotsille, mutta kuningas halusi säilyttää maansa puolueettomana ja ylläpitää hyviä suhteita Venäjään. Rauhanneuvotteluissa Venäjä sitten lupautui pitämään Ahvenanmaan linnoittamattomana. Tätä voidaan pitää saaren demilitarisoinnin alkusoittona.

Puni

Lähteet:

Sverre Scott : Bomarsundin linnoitus, lyhyt historiikki
Magnus Ullman: Från Bomarsund till Sveaborg och Kronstadt
Edvard och Erling Matz: Sällsamheter på Åland
Jukka Luoma: Krimin sodan ratkaisut käytiin Itämerellä (artikkeli HS:ssa 8.11.96)